Meitä varoitetaan unohtumasta ajallisiin huoliin, jotka estävät Pyhän Hengen elävöittävää toimintaa ihmisessä, Hengen, joka on rauhan, rakkauden ja ilon Henki.
Herrassa iloitseva ajattelee ja tekee hyvää, mutta mieleltään ylen määrin huolestunut, elämän puhtaan ilon Lähteestä loitontuneena, pahoittelee osaansa. Hänen rukouksestaan puuttuu voima yletä Jumalan tykö. Vain ne, jotka pyrkivät vapautumaan rauhattomuuden painostuksesta Jumalaan luottamalla, oppivat tuntemaan Hengen antaman ilon ja rauhan huolten myrskyjenkin keskellä.
Maailman menosta ja kaikesta siitä, mitä maailma meille kalliina aarteenaan tarjoaa, saattaa muodostua moninaisten huolten pilvi, joka peittää elämän auringon valon ja lämmön ihmisiltä. Mielen joutuessa liiallisten huolten valtaan, unohdetaan se elämän hyvä osa, josta evankeliumissa puhutaan. Sen, joka on näissä oloissa kutsuttu monista yhteiskunnan hyvinvointia koskevista asioista huolehtimaan, on rukoiltava armon apua niiden täyttämiseksi, sillä on sanottu: ”Ilman minua te ette saa aikaan mitään” (Joh. 15:5).
Rukous auttaa kantamaan mitä suurimmatkin huolet. Muuan elämän huoliin väsynyt, mutta niistä vapautumaan onnistunut, kuvaa huolestumisen vaikeuksia seuraavalla tavalla: ”Oli ikään kuin valtava joki olisi virrannut tajuntani aloille ja se lakkaamatta uhkasi upottaa uupuneen mieleni virtoihinsa.”
On sanottu: ”Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa” (Matt. 10:32). Jumalan tunnustaminen mielessä ja sydämessä, teoilla ja koko elämällä, vapauttaa huolten ahdistuksesta. Mutta: ”joka ihmisten edessä kieltää minut, sen minäkin kiellän Isäni edessä taivaissa” (Matt. 10:33). Ja: ”Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle” (Matt. 10:37). Viimeksi mainituilla sanoilla Vapahtaja tarkoittaa etusijan antamista sukulaisrakkaudelle Jumalan tahdon rinnalla, jolloin jumalallinen käsky sivuutetaan omaisten ajattelutavan, näkemyksen ja tavoitteiden hyväksi.
Kirkkoisät pyrkivät vahvistamaan huolten ja surun valtaan joutuneita ihmisiä muistuttamalla heille, että silloinkin, kun kestettävinä olevat vaikeudet tuntuvat inhimillisesti katsoen voittamattomilta, eikä niistä pois pääsyä liene ajateltavissa, on luotettava Jumalaan. He vakuuttavat Jumalan huolenpidollisessa tarkoituksessa ohjaavan elämämme kulkua tavalla, jonka seuraukset tunnetaan vasta myöhemmin.
Eräältä tunnetulta kilvoittelijalta saamme seuraavanlaisen neuvon:
”Kun olet huolissasi siitä, että elämä tuo sinulle vain kärsimyksiä, että kaikki tapahtuu vastoin tahtoasi, huolet ja hätä lakkaamatta masentavat sydäntäsi, niin älä kuitenkaan toivottomasti valita rauhattomuuttasi. Koeta ajatella kaiken sen tapahtuvan, koska Jumala tietoisesti pyrkii parantamaan heikkouksiasi.”
Myös silloin, kun tahtoisit olla avuksi toiselle, läheiselle kärsivälle, mutta sinulta puuttuu sopivat sanat ja ymmärrys häntä tukeaksesi, ja yrityksesi vain ärsyttävät hänen mieltään – tunnusta tällöinkin heikkoutesi!
Ja kun olet ymmälläsi ja kokonaan avuton sen suhteen, mitä pitäisi ahdistukseen jouduttuasi tehdä – jätä neuvottomuutesi Herran ratkaistavaksi! Hän ohjaa ja auttaa sinua toimimaan oikealla tavalla.
Yrityksiäsi estää saamattomuutesi ja uskalluksen puute. Ota sekin vastaan Jumalan sallimuksesta ja alistuen rukouksessa Hänen tahtoonsa, ano armon apua millä tavalla kaitselmus sen sitten katsookin sinulle, heikolle, parhaaksi antaa. Tämä on ylevä kristillinen ihanne. Siihen kukin pyrkii voimiensa mukaan sisäisen rauhan löytämiseksi, sillä Jumala on sen meille luvannut.
Kehottaen kaikessa turvaamaan Jumalaan Vapahtaja sanoo: ”Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?” (Matt. 6:27) Eivät liiallinen huolestuminen ja tuskallinen hätäileminen elämän pienissäkään asioissa liioin auta eteenpäin. Korkeimman apuun turvaten ja parhaan ymmärryksen mukaan rauhallisesti suoritettu vaikea tehtävä antaa parhaat tulokset.
Erityisesti elämän huolet vaikuttavat hajottavalla tavalla rukoilevan mieleen. Niiden aiheuttama ajatusten asiasta toiseen liikehtiminen tekee sydämen rauhattomaksi ja estää keskittymisen rukoussanojen sisältöön.
Tunnemme, että alkaessamme lukea, esimerkiksi, Herran rukousta, usein jo ennen sen päättymistä havaitsemme, että tarkastelemme jotain kiusallista asiaa tai mietimme parasta keinoa päästä kestettävänämme olevasta koetuksesta. Kokeneet rukoilijat neuvovat, että tällöin on palautettava huomio jälleen rukouksen sanoihin ja jatkettava rukousta jälleen siitä rukoussanojen kohdasta, jossa huolestumisen aikaansaama hajamielisyys oli vetänyt rukoilijan pois rukouksen ajatus- ja tunnepiiristä.
Jumalallinen armovoima vaikuttaa ihmisen mieleen sekä välittömästi että välillisesti, muun muassa toisten ihmisten kautta. Siinä tarkoituksessa apostoli pyytää kaitsettaviaan: ”Rukoilkaa Jumalaa minun puolestani”. Toinen apostoli kehottaa: ”Rukoilkaa toistenne puolesta, jotta te parantuisitte”.
Eräässä Suomen entisen valtiorajan läheisyydessä, Aunuksen läänin pienessä kylässä asui vanha kotieläinten paimen, joka vakavamielisenä suri sen asukkaiden viettämän paheellisen elämän vuoksi. Hänellä oli tapana kiertää iltapäivällä kylän kujia ja rukoilla suojelusta sen asukkaille. Kerran ankeasti surren kylässä juopuneiden kesken syntynyttä rähinää ja tappelua hän vuoteen omana mainitsi kansan kuullen, että Jumalan armo suojelee heidän syrjäkyläänsä niin kauan, kun sen säilymisen puolesta rukoillaan. Hän kehotti, että ryhdyttäisi rukoilemaan Jumalalta auttavaa armon apua, mutta halukkaita ei löytynyt. Oli heinäkuun helteinen päivä. Koko kylän asukkaat olivat heinänteossa kylän liepeillä olevilla niityillä. Äkkiä nousi kova ukonilma, ja salaman sytyttämänä paloivat kaikki kylän rakennukset, pientä saunaa lukuunottamatta. Hätääntynyt kylänväki saattoi vain todeta tapahtuman. Tulelta säästyneestä saunasta löydettiin mainitsemamme paimen kuolleena.
Kuulkaamme psalmirunoilijan rohkaisevat sanat: ”Jätä taakkasi Herran käteen, Hän pitää sinusta huolen. Hän ei ikinä salli hurskaan sortua.” (Ps. 55:23) Älä liioin huolehdi mistään, äläkä toivottomasti hätäile, kristitty! Opi kaikessa luottamaan Jumalaan.
Δεν υπάρχουν σχόλια:
Δημοσίευση σχολίου