Αναζήτηση αυτού του ιστολογίου

Κυριακή, 4 Απριλίου 2021

ELÄMÄN VÄLTTÄMÄTTÖMYYDET Pyhän isämme Filaretin († 1866), Tšernigovin arkkipiispan, opetuksista





Evankeliumi ei opeta tavoittelemaan unelmakuvia. Se nostaa katseemme ja huolemme ylös korkeimpiin, hengellisiin asioihin, jotka ovat meille niin välttämättömiä. Se kehottaa ihmistä myös muistamaan maallista elämää. Sen periaatteen mukaan niin kauan, kuin me elämme maan päällä ja kannamme maallista ruumista, me tarvitsemme maallista ruokaa, jotta ruumiillinen elämä voisi jatkua aina Herran määräämään rajaan asti. Se ei salli mielivallan mukaan päättämään elämään, vaikka kehottaakin kuolettamaan himoja. Päinvastoin se käskee huolehtimaan olemisen jatkamisesta, määrää rukoilemaan sitä, mikä on ruumiilliselle elämälle tarpeellista.

Kansan puheissa ”jokapäiväinen leipä” ei tarkoita yksinomaan leipää, vaan muitakin elämän välineitä: juomaa ja vaatteita. Herra ei kuitenkaan laajenna tätä käsitystä meidän maallisten halujemme mukaan, niin kuin me sitä laajennamme.

Mitä on ”jokapäiväinen leipä”?

Pyhän Johannes Krysostomoksen sanojen mukaan se on ”leipä, tarpeellinen ruumiilliselle rakenteelle ja kykenevä pitämään sitä voimissaan.” Pyhä Gregorios Nyssalainen sanoo: ”Meitä käsketään etsimään sitä, mikä on riittävää ruumiillisen olemisen säilyttämiseksi.” Näin Herra käskee rukoilemaan sitä, mikä on välttämätöntä ja riittävää maallista elämää varten.

Mutta kuinka paljon on ihmisillä huolia kullasta ja maatiloista, jalokivistä ja kunnianosoituksista, vallasta ja maineesta! Kuinka kyltymättömiä ovat ihmisten halut! Ensin tahdotaan varallisuutta, sitten rikkautta, sitten ylellisyyttä, sitten janotaan kunnianosoituksia, valtaa, mainetta… Ihmisraukat vaivaavat itseään, eivätkä tiedä miksi.
”Kun meillä on ruoka ja vaatteet, saamme olla tyytyväisiä” (1. Tim. 6:8).
”Älkää juosko rahan perässä, vaan tyytykää siihen, mitä teillä on” (Hepr, 13:5), näin opettaa apostoli.
”Älä anna rikkautta. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen” (Sananl. 30:8), näin rukoili viisas.

Siinä on elämän viisaita sääntöjä! Kuinka ne ovat kepeitä meidän voimillemme! Turhuuden palveleminen on kaksinkertaisesti raskasta: se kuluttaa ruumiillista elämää askareilla, jotka eivät tunne lepoa, ja se myös saattaa kuolemattoman sielun epäkuntoon järjettömillä huolilla, hengelle vaarallisilla levottomuuksilla.



Δεν υπάρχουν σχόλια: